Vuoden 1992 sukukokous

110-vuotiskokous pidettiin Mikkelissä. Myöhemmin jaetussa sukutiedotteessa todettiin kokouksesta seuraavaa:

"Meitä oli kaikkiaan noin 115 hällströmiläistä, jotka kokoonnuimme aluksi kongressitalo Mikaeliin 8. elokuuta. Oli vanhojen kuvien näyttely, oli Irja Kajanderin Hällström-suvun suomenkielistymistä koskeva juhlaesitelmä, oli Pirkko Voipion Sortavalan Hällströmien esittelyä, musiikkia, ruokailua ja ihmisten iloisia jälleentapaamisia. Illallisväki nautti Petter Hällström-kuvaelmasta, rovasti Jorma Helasvuon vaikuttavasta puheesta sekä suvun nuorten muusikoiden tanssimusiikista.

Sunnuntaiaamu avautui kenelle jumalanpalveluksen, kenelle Kenkäveronniemen pappilan antimilla. Jotakin vanhaa häivähti mieleen, kun toinen toistaan muistuttavat sukulaiset 'promeneerasivat' vanhan pappilan hyötykasvipuutarhassa. Puutarhanhoito ja harvinaisten kasvien harrastus on ja on ollut monen sukulaisemme intohimo. Päivä jatkui bussilla matkaten Mikkelin isäntäparimme Sirkka ja Lauri Lehdon kesäpaikalle Kaukoniemeen, jossa puutarhan katveessa kahvikupin äärellä vielä oli aikaa olla yhdessä."

Pirkko Voipion sukukokouksessa esittämä puheenvuoro Sortavalan Hällströmeistä

SORTAVALAN HÄLLSTRÖMIT

Hällströmiläisiä perheitä oli Sortavalassa kaikkiaan yli 90 vuoden ajan, niin että heidän vaiheitaan seuratessamme meillä on edessämme lähemmä sadan vuoden kappale maamme historiaa.V. 1850 lopussa Henrik Hällström, Liperin Simananniemen Johan Hällströmin pojista vanhin, tuli v.t. kaupunginlääkäriksi Sortavalaan nuoren vaimonsa Sofian ja vuoden ikäisen tyttärensä Elinin kanssa. Syyskuussa 1944 seminaarinjohtaja Herman Pankakoski vaimoineen sekä Relanderit Yhinlahdesta lähtivät sieltä viimeisten siviilien joukossa ennen kaupungin luovuttamista. Millainen oli Sortavala Henrik Hällströmin alkaessa siellä työnsä viime vuosisadan puolivälissä? Se oli pieni kaupunki Pohjois-Laatokan lahden rannalla, kauniin luonnon ympäröimänä. Kaupunkina sillä oli jo tuolloin yli kaksisataavuotinen historia, sangen monivaiheinen, idän ja lännen välimaastossa, välillä vilkas kauppapaikka, välillä miltei kokonaan hävitetty. Se kuului ns. Vanhaan Suomeen, siis oli Uudenkaupungin rauhassa 1721 liitetty Venäjään ja lähes sata vuotta myöhemmin taas yhdistetty Suomen autonomiseen suuriruhtinaskuntaan. Asukkaita oli vain 6-700, käsityöläisiä ja kauppiaita, joista jotkut omistivat laivoja ja kävivät varsin vilkasta kauppaa Laatokan yli Pietariin. Kauppiaista huomattava osa oli kreikkalaiskatolisia, venäläisnimisiäkin, väestö muutoin valtaosaltaan luterilaista ja suomalaista. Henrik Renqvist oli siellä silloin vaikuttanut viitisentoista vuotta. Apteekki siellä oli ja sairaala, tosin varsin vaatimaton varusteiltaan, ja piirilääkärikin oli jo jonkin aikaa toiminut alueella.Henrik Hällströmin Sortavalan aika kesti vain seitsemän vuotta. Perhe kasvoi neljällä lapsella, mutta 1856 kolme heistä - puolen vuoden sisällä - oli kätkettävä Sortavalan hautausmaahan. - Henrik Hällström suoritti varsinaisen elämäntyönsä Joensuussa arvostettuna pitkäaikaisena piirilääkärinä 'Ukko Heikkuna'.Henrikin nuorempi sisar Rosalia Sofia eli Rosa Liperistä vieraili ajoittain veljensä perheessä. Sortavalassa oli jo vuodesta 1840 ollut apteekkarina Erik Oskar Relander. Ja niinpä tammikuussa 1859 vietettiin Rosa Hällströmin ja Erik Oskar Relanderin häät. Apteekkari Relanderilla oli kaunis talo, jonka puutarha ulottui rantaan saakka. Siitä tuli siis toinen hällströmiläiskoti Sortavalaan.Ja pari vuotta myöhemmin tuli samasta sisarusparvesta Herman Adolf Sortavalan kaupunginlääkäriksi ja myöhemmin piirilääkäriksi. Samoin kuin veljensä Henrik hänkin tuli ensimmäiseen varsinaiseen työpaikkaansa, nuoren vaimonsa kanssa. Heidän asunnokseen tuli Relanderin talon viereinen, samanlainen puutalo puutarhoineen ja lasikuisteineen, hyvin samantapainen kuin tohtori Hällströmien talot aikanaan täällä Mikkelissä sekä Joensuussa Rantakadulla."Aesculapius"-lääkärilehdessä oli v. 1969 sarjassa "Menneiltä ajoilta" Gunnar Soinisen kirjoitus nimeltä 'Hällström, Itä-Suomen lääkäridynastia 1800-luvun lopulla'. Siinä hän toteaa, että Varkauden, Mikkelin, Joensuun ja Sortavalan piirilääkärinä tuona aikana oli "pitkänlainen, laihanlainen, paremmin isonenäinen ja vakavailmeinen arvokkaantuntuinen herrasmies, nimeltä Hällström, valistunut ja musikaalinen idealisti, joka oli naimisissa serkkunsa kanssa". Tapasimme siis heistä kaksi, toiset olivat heidän serkkunsa, veljekset Herbed Mikkelissä ja Sannfrid Varkaudessa, kummankin heidän vaimoinaan äskeisten veljesten sisaret: Herbedillä Karolina ja Sannfridilla Anna. Henrik oli naimisissa Sofia Envaldin kanssa, jonka äiti, samoin kuin hänenkin, oli Liperin Henrik Ervastin tytär. Herman Adolfin vaimo oli Liperin Siikasalmelta, Simananniemen naapurista, Henrik Ervastin kolmannen tyttären tytär Olga Hjerppe. 'Och Herman med eldigt hjerta/ snart perlan i djupet såg/ ....han fiskade upp den perlan/ och förde den hem till sitt hus', runoili Viola Relander paljon myöhemmin Olga Hällströmin 70-vuotispäivänä. Liperiläisyys vielä vahvistui Sortavalassa, kun Olgan äiti ja naimaton sisar Anna myöhemmin muuttivat sinne Siikasalmen siirryttyä muihin käsiin.Sisarusten Rosa Relanderin ja Herman Adolf Hällströmin yhteinen aika Sortavalassa jäi lyhyeksi. Relanderin perheeseen oli syntynyt tytär Viola 1859 ja poika Karl Adolf Oskar 1863, mutta äiti eli vain viikon tämän lapsen syntymän jälkeen.
Hällströmin perhe kasvoi myös - 'Och snart funnos perlor många/ i hemmet vid Ladoga vik', kertoi Viola Relanderin runo. 'Väl några i djupet sjönko': 1875 kurkkumätäepidemia vei viidestä lapsesta neljä - kuudessa viikossa -, vain toinen järjestyksessä, Anna, säästyi, hänenkin elämänsä päättyi 17 ikäisenä lentävään keuhkotautiin. Perheeseen syntyi vielä kaksi lasta, Maria eli Maikki 1879 ja Karl Herman 1881.Apteekkari Relander oli mennyt uudelleen naimisiin, heillä oli poika Cistus, ja 1879 he saivat vielä tyttären Erikan, mutta hän jäi äidistään orvoksi jo puolivuotiaana. Sisar Viola oli silloin jo Sortavalan tyttökoulun opettajattarena ja veli Oskar, käytyään Hämeenlinnan suomalaisen lyseon, opiskeli yliopistossa, oli innokas kansanrunouden kerääjä, väittelikin siltä alalta ja hänestä tuli tunnettu kareliaani ja monipuolinen vaikuttaja.
Erika Relander sekä Maikki ja Herman Hällström kasvoivat naapuritaloissa ikä- ja leikkitovereina.Apteekkari Relanderilla ja tohtori Hällströmillä oli lukuisia yhteisiä harrastuksia Sortavalan kaupungin asioissa, olipa kysymyksessä puistojen istuttaminen, koulujen perustaminen, rahatoimikamarin asiat tai muunlaiset harrastukset. Kumpikin mainitaan myös valtuuston puheenjohtajana. Apteekkari ja kunnallisneuvos Relanderilla oli maatila Yhinlahdessa ja hänet tunnettiin innokkaana ja edistyksellisenä puutarha- ja maanviljelijänä, samoin kasvitieteen harrastajana, - huomasitte lasten nimet: Cistus, Viola ja Erika! Tohtori Hällströmin vaikutus ulottui piirilääkärin tehtävissä laajalle kaupungin ulkopuolelle.
Sortavala oli vuosisadan loppukymmeninä virkeä kulttuurikaupunki, tietoisena tehtävästään kaakkoisen Karjalan valistuskeskuksena, erittäinkin seminaarin perustamisen jälkeen 1880. Karjala oli tuolloin muusta Suomesta selvästi kehityksessä jäljessä; varsinkin Vanhan Suomen lahjoitusmaatilanne oli sen oloihin pahasti vaikuttanut. Kareliaaneilla oli työmaata riittämiin näiden 'Karjalan laulumaiden' suomalaisen identiteetin vahvistamisessa.
Apteekkari Relander kuoli 1890. Pari vuotta aikaisemmin oli seminaarin musiikinopettajattareksi tullut Bertha Wiiger ja 1891 vietetään Oskar Relanderin ja Bertha Wiigerin häät. Viola siirtyy Helsinkiin, samoin Erika, ja myöhemmin Viipuriin. Relanderin taloon asettuu uusi apteekkari. Mutta Yhinlahti jää, sinne kokoonnutaan kesäksi. 'Ei vuoret eikä vaarat/ meret ei, ei kylmät, kuumat/ estä meitä kesän tullen/ saapumasta, samoomasta/ tänne tutuille tiloille/ kaunihiseen Karjalahan', runoilee Viola Relander, tällä kertaa suomeksi.
1895 tulee Sortavalaan uusi hällströmiläisperhe, jälleen nuori lääkäri ensimmäiseen työpaikkaansa: Gustaf Johannes eli Hannes Winter, jonka äiti Henrika oli nuorin samoista Simananniemen sisaruksista. Serkukset Henrika Hällström ja Olga Hjerppe olivat ikätovereita ja lapsuudenystäviä Liperistä, heidät oli vihittykin samana päivänä. Henrika asui viimeiset vuotensa poikansa luona Sortavalassa. Hänen avioliittonsa Lappeenrannan kaupunginlääkärin Edvard Winterin kanssa oli jäänyt lyhyeksi; hän jäi leskeksi kolmen pienen lapsen kanssa, josta nuorin Hannes, oli vain kolmen kuukauden ikäinen isänsä kuollessa. - Hannes Winter, Sortavalan sairaalan lääkäri, oli erittäin tunnettu taitavana kirurgina ja toimi myös paikkakunnalla monenlaisissa luottamustehtävissä. Hän rakennutti Eliel Saarisen piirtämän Taruniemen huvilan, jonka laaja puisto ruusutarhoineen ja alpinum-istutuksineen oli osoituksena hänen botaniikkaharrastuksestaan.1897 Herman Adolf Hällström sai lääkintäneuvoksen arvon - Suomen ensimmäisen - ja hänet oli valittu Sortavalan edustajaksi säätyvaltiopäiville, mutta sitä tehtävää hän ei enää sairautensa takia voinut ottaa vastaan ja hänen elämänsä päättyi joulukuussa 1897. Talo Hermanninkadun varrella siirtyy uudelle lääkärille, Olga, moster Anna ja Maikki muuttavat kaupungin heille luovuttamaan asuntoon Edelmanin taloon.1907 tulee toinen seuraavan polven perhe Sortavalaan: Oskar ja Bertha Relander sekä pojat Tauno ja Ilmari. Oskar, joka aikaisemmin oli toiminut mm. Jyväskylän seminaarin lehtorina, alkaa työnsä Sortavalan seminaarin johtajana, tärkeällä paikalla, olihan seminaarin selkeänä tehtävänä varjella Karjala, erityisesti sen ortodoksiväestö, uhkaavalta venäläistämisvaaralta. Tämä asema aiheutti hänelle 1916-17 Siperiaan karkotuksen. Samaan aikaan muuten oli hänen poikansa Ilmari Pietarissa Shpalernajan vankilassa jääkärinä tuomittuna. Venäjän maaliskuun vallankumous vapautti kummankin. Monet mukana olleista ovat muistelleet, kuinka Oskar Relanderin kotiin palatessa seminaarin oppilaat riisuivat häntä kuljettaneen hevosen valjaista ja vetivät johtajansa ajopelin Sortavalan asemalta seminaarille. Oskar Relander toimi laitoksen johtajana yli 20 vuotta, hänen vaimonsa Bertha tyttökoulun laulunopettajana ja huomattavana vaikuttajana kaupungin musiikkielämässä.1911 aloittaa vielä uusi toisen polven hällströmiläinen työnsä kotikaupungissaan; taaskin nuori perhe ensimmäisessä vakinaisessa työpaikassaan: Herman ja Selma Hällström, minun vanhempani. Herman, Herman Adolfin poika, tulee luonnontieteen lehtoriksi seminaariin, missä hän sitten toimii kaikkiaan 36 vuotta. Selma on myös luonnon- ja maantieteen opettaja ja toimii sijais- ja tuntiopettajana eri kouluissa. He asettuvat asumaan vuokralle Saartolan taloon Vakkosalmen ylikäytävän viereen ja hankkivat jo ensimmäisenä vuotenaan Riekkalansaaren merenpuoleisesta päästä Tuohtiinlahden rannalta kesäasunnokseen neljän hehtaarin palstan osittain keskeneräisine rakennuksineen. Sinne raivataan innolla puutarhaa, Selman sisarusten avustamana.Nyt on siis Sortavalassa hällströmiläisiä kaikkiaan: Relanderit, Winterit, Hällströmin nuori perhe, vanhat sisarukset Olga ja Anna, sekä Maikki. Niinpä kesällä 1912 10-vuotissukukokous, neljäs järjestyksessä, pidetään Yhinlahdessa ja Taruniemessä, saaristoretkellä käydään Tuohtiinlahdessakin. Siellä on jo melkein vuoden ikäinen Antero.
Jouluaaton viettää kukin perhe keskenään, joulupäivänä syödään Relanderilla, tapaninpäivänä Winterillä ja seuraavana päivänä vielä tarjoaa nuori rouva Selma sukupäivällisen.Sitten ollaankin jo itsenäisessä Suomessa.1918 siirtyy Winterin perhe Helsinkiin, mutta kesäksi tulevat Hannes, Aina ja Olavi taas Taruniemeen, samoin tädit Viola ja Erika Viipurista Yhinlahteen. Viola-täti on Viipurin vanhan yhteiskoulun johtajatar ja Erika-täti uuden yhteiskoulun piirustuksen opettaja ja taiteilija.Juhannuskokko sytytetään yhdessä Yhinlahden Kokkokalliolla ja juhannuspäivänä vietetään Taruniemessä Hanneksen nimipäivää. Hällströmit soutavat Tuohtiilta veneellä ja yöpyvät Yhinlahdessa, kunnes hankitaan moottorivene ja ajetaan yötä myöten kotiin. Ja Hermannin päivänä 12. heinäkuuta odotetaan Relanderin ja Winterin moottoreita Tuohtiinlahden rannalla. Siellä on puutarhasta kitketty viimeinenkin rikkaruoho, kaikissa maljakoissa on kukkia ja kaupungista on haettu pitokokki Piiparisen Helena.Mummi Olga ja Moster Anna lähtevät peräkkäisinä vuosina -19 ja -20, korkeassa iässä, mummi jo useita vuosia halvaantuneena, Anna-täti pari vuotta vailla 90-vuotiaana.
1924 Winterit joutuvat luopumaan Taruniemestään ja vuoden viimeisenä päivänä Hannes Winterin elämä päättyy äkilliseen sairauteen.1928 tulee Oskar Relander eläkeikään ja muuttaa Helsinkiin, mutta kesät Yhinlahdessa jatkuvat. Mukana ovat jo joitain vuosia olleet molempien poikien perheet: Ilmari ja Karin sekä Dora ja Lauri, samoin Tauno ja Bodil sekä Sirkka, Jyrki, Eeva ja Kirsti. Taunon perheessähän hällströmiläisyys oli vielä vahvistuneena: Bodilin äiti Eva Hällström Moltesen oli simananniemeläisten serkun tytär.Syksyllä 1930 päättyy Oskar Relanderin elämä ja hänet tuodaan Sortavalan sukuhautaan, sinne saatetaan kahta vuotta myöhemmin myös hänen poikansa Ilmari.
1931 aloittaa Tauno Relander työkautensa kotikaupungissaan - kolmannessa polvessa. Hän on sairaalan lääkärinä 1931-38, tosin välillä väitöskirjatyön takia Helsingissä.
Taas vietetään joulupäivää Relanderilla ja tapaninpäivää Hällströmillä - nyt kylläkin Pankakoskilla. Ja yhteinen juhannuskokko syttyy Yhinlahdessa, Viipurin tädit mukana vielä kesällä -37; syyskuussa ovat molemmat lähteneet, Viola-täti nuoremman sisarensa hautajaispäivänä Sortavalassa.1935 nimitettiin Herman Pankakoski seminaarin johtajaksi. Hän ei ollut sellainen vaikuttajahenkilö kuin hänen isänsä oli ollut; hän oli varsinaisesti keskittynyt koulutyöhönsä ja kasvitieteellisiin harrastuksiinsa. Pienessä kaupungissa oltiin tietysti mukana yhteisissä riennoissa: kumpikin puolisoista toimi aikanaan kautensa valtuustossa, kuuluttiin suojeluskuntaan ja lottiin - Selma piirijohtokuntaankin, ja koulujen piirissä toimittiin monella tavalla - Herman jopa ohjasi tyttökoulun joulujuhlanäytelmät monena vuotena. Laatokka saarineen oli hänelle hyvin rakas, siellä retkeiltiin ja tutustuttiin lajirikkaaseen kasvillisuuteen. Tästä tuli myös hänen poikansa Anteron tutkimusala moneksi kesäksi. Syksyllä -39, palattuaan sen kesän viimeiseltä tutkimusretkeltä, häntä odotti YH-määräys.Rauhanteon jälkeen maaliskuussa -40 Selma ja Herman Pankakoski sekä Maikki Hällström lähtivät viimeisillä siviilijunilla evakkoon, ensin Joensuuhun Emilia-serkun luo Hällströmin taloon Rantakadulla, myöhemmin Jyväskylään. Antero ja samalla Laatokan linnakkeella sotilaskotilottana ollut Liisa ostivat kihlasormukset Savonlinnassa patterinsa tultua uuden rajan tälle puolen, ja minun evakkomatkani alkoi Soanlahden nimismiehentalosta.
Tuli kesä 1941. Antero oli mukana Sortavalan valtauksessa ja kertoi kirjeissään tavanneensa jo tietyt kasvit, jolloin isä oli heti selvillä, mihin asti oli edetty - paikannimiähän ei kirjeissä saanut olla.Keväällä -42 seminaarinjohtaja pääsi Sortavalaan järjestelemään paikkoja koulualueellaan, jotta sitten syksyllä seminaari voisi alkaa. Antero saattoi Lahdenpohjan esikunnasta käsin hoidella Tuohtiin talon kunnostamista ja toukokuussa mummi Selma, Matti Herman Pankakoski ja Heikki Johannes Voipio, ikä kummallakin noin yksi vuosi, sekä heidän äitinsä saapuivat Tuohtiille 'viljelyskampanjaan'. Yhinlahtea viljeltiin vielä paljon voimaperäisemmin Bodilin ja varttuneempien lasten voimin; nuorimmat Arvo ja Kauko taisivat olla vielä pikkupoikain kirjoissa, mutta Jyrki teki aikamiehen työt. Yhinlahden päärakennus oli palanut, mutta Päiväranta oli pystyssä. Mutta jo huhtikuussa isoäiti Bertha oli tuotu vainajana kotiin sukuhautaan.Ja taas juhannuksena soudettiin Tuohtiilta Yhinlahteen niinkuin ennen, ja Hermanninpäivää vietettiin yhdessä Relanderien kanssa niinkuin ennen, samoin seuraavana kesänä, jolloin Tuohtiilla oli jo kolmaskin poika, Pekka Antero Pankakoski, Sortavalassa syntynyt. Vielä viimeisen kesän juhannuksen viettivät Sortavalan hällströmiläiset yhdessä Yhinlahdessa; silloin oli tosin varmuuden vuoksi Tuohtiilta tultu jo aattoaamuna, kun ei ollut radiota eikä puhelinta eikä postikaan enää toiminut. - Parin päivän kuluttua äidit ja pikkulapset ajoivat evakkobussilla Joensuuhun ja sieltä Liperin Korjusalmelle, mutta toiset jäivät loppuun asti. Sato piti saada korjuuseen.Siellähän se vieläkin on, Sortavala, ympärillään Laatokan upeat maisemat ja rikas kasvillisuus. Mutta se Sortavala, missä Hällströmit aikoinaan asuivat, on nyt kyllä historiaa.

Pirkko Voipio (os. Pankakoski/Hällström)
Hällströmien sukukokouksessa Mikkelissä 1992.