Vuoden 1992 sukukokous
110-vuotiskokous pidettiin Mikkelissä. Myöhemmin jaetussa sukutiedotteessa todettiin kokouksesta seuraavaa:
"Meitä oli kaikkiaan noin 115 hällströmiläistä, jotka kokoonnuimme aluksi kongressitalo Mikaeliin 8. elokuuta. Oli vanhojen kuvien näyttely, oli Irja Kajanderin Hällström-suvun suomenkielistymistä koskeva juhlaesitelmä, oli Pirkko Voipion Sortavalan Hällströmien esittelyä, musiikkia, ruokailua ja ihmisten iloisia jälleentapaamisia. Illallisväki nautti Petter Hällström-kuvaelmasta, rovasti Jorma Helasvuon vaikuttavasta puheesta sekä suvun nuorten muusikoiden tanssimusiikista.
Sunnuntaiaamu avautui kenelle jumalanpalveluksen, kenelle Kenkäveronniemen pappilan antimilla. Jotakin vanhaa häivähti mieleen, kun toinen toistaan muistuttavat sukulaiset 'promeneerasivat' vanhan pappilan hyötykasvipuutarhassa. Puutarhanhoito ja harvinaisten kasvien harrastus on ja on ollut monen sukulaisemme intohimo. Päivä jatkui bussilla matkaten Mikkelin isäntäparimme Sirkka ja Lauri Lehdon kesäpaikalle Kaukoniemeen, jossa puutarhan katveessa kahvikupin äärellä vielä oli aikaa olla yhdessä."
Pirkko Voipion sukukokouksessa esittämä puheenvuoro Sortavalan Hällströmeistä
SORTAVALAN HÄLLSTRÖMIT
Hällströmiläisiä perheitä oli Sortavalassa kaikkiaan
yli 90 vuoden ajan, niin että heidän vaiheitaan seuratessamme
meillä on edessämme lähemmä sadan vuoden kappale maamme
historiaa.V. 1850 lopussa Henrik Hällström, Liperin Simananniemen Johan
Hällströmin pojista vanhin, tuli v.t. kaupunginlääkäriksi
Sortavalaan nuoren vaimonsa Sofian ja vuoden ikäisen tyttärensä
Elinin kanssa. Syyskuussa 1944 seminaarinjohtaja Herman Pankakoski vaimoineen
sekä Relanderit Yhinlahdesta lähtivät sieltä viimeisten
siviilien joukossa ennen kaupungin luovuttamista. Millainen oli Sortavala Henrik Hällströmin alkaessa siellä
työnsä viime vuosisadan puolivälissä? Se oli pieni
kaupunki Pohjois-Laatokan lahden rannalla, kauniin luonnon ympäröimänä.
Kaupunkina sillä oli jo tuolloin yli kaksisataavuotinen historia,
sangen monivaiheinen, idän ja lännen välimaastossa, välillä
vilkas kauppapaikka, välillä miltei kokonaan hävitetty.
Se kuului ns. Vanhaan Suomeen, siis oli Uudenkaupungin rauhassa 1721 liitetty
Venäjään ja lähes sata vuotta myöhemmin taas
yhdistetty Suomen autonomiseen suuriruhtinaskuntaan. Asukkaita oli vain
6-700, käsityöläisiä ja kauppiaita, joista jotkut
omistivat laivoja ja kävivät varsin vilkasta kauppaa Laatokan
yli Pietariin. Kauppiaista huomattava osa oli kreikkalaiskatolisia, venäläisnimisiäkin,
väestö muutoin valtaosaltaan luterilaista ja suomalaista. Henrik
Renqvist oli siellä silloin vaikuttanut viitisentoista vuotta. Apteekki
siellä oli ja sairaala, tosin varsin vaatimaton varusteiltaan, ja
piirilääkärikin oli jo jonkin aikaa toiminut alueella.Henrik Hällströmin Sortavalan aika kesti vain seitsemän
vuotta. Perhe kasvoi neljällä lapsella, mutta 1856 kolme heistä
- puolen vuoden sisällä - oli kätkettävä Sortavalan
hautausmaahan. - Henrik Hällström suoritti varsinaisen elämäntyönsä
Joensuussa arvostettuna pitkäaikaisena piirilääkärinä
'Ukko Heikkuna'.Henrikin nuorempi sisar Rosalia Sofia eli Rosa Liperistä vieraili
ajoittain veljensä perheessä. Sortavalassa oli jo vuodesta 1840
ollut apteekkarina Erik Oskar Relander. Ja niinpä tammikuussa 1859
vietettiin Rosa Hällströmin ja Erik Oskar Relanderin häät.
Apteekkari Relanderilla oli kaunis talo, jonka puutarha ulottui rantaan
saakka. Siitä tuli siis toinen hällströmiläiskoti
Sortavalaan.Ja pari vuotta myöhemmin tuli samasta sisarusparvesta Herman Adolf
Sortavalan kaupunginlääkäriksi ja myöhemmin piirilääkäriksi.
Samoin kuin veljensä Henrik hänkin tuli ensimmäiseen varsinaiseen
työpaikkaansa, nuoren vaimonsa kanssa. Heidän asunnokseen tuli
Relanderin talon viereinen, samanlainen puutalo puutarhoineen ja lasikuisteineen,
hyvin samantapainen kuin tohtori Hällströmien talot aikanaan
täällä Mikkelissä sekä Joensuussa Rantakadulla."Aesculapius"-lääkärilehdessä oli v. 1969
sarjassa "Menneiltä ajoilta" Gunnar Soinisen kirjoitus
nimeltä 'Hällström, Itä-Suomen lääkäridynastia
1800-luvun lopulla'. Siinä hän toteaa, että Varkauden,
Mikkelin, Joensuun ja Sortavalan piirilääkärinä tuona
aikana oli "pitkänlainen, laihanlainen, paremmin isonenäinen
ja vakavailmeinen arvokkaantuntuinen herrasmies, nimeltä Hällström,
valistunut ja musikaalinen idealisti, joka oli naimisissa serkkunsa kanssa".
Tapasimme siis heistä kaksi, toiset olivat heidän serkkunsa,
veljekset Herbed Mikkelissä ja Sannfrid Varkaudessa, kummankin heidän
vaimoinaan äskeisten veljesten sisaret: Herbedillä Karolina
ja Sannfridilla Anna. Henrik oli naimisissa Sofia Envaldin kanssa, jonka
äiti, samoin kuin hänenkin, oli Liperin Henrik Ervastin tytär.
Herman Adolfin vaimo oli Liperin Siikasalmelta, Simananniemen naapurista,
Henrik Ervastin kolmannen tyttären tytär Olga Hjerppe. 'Och
Herman med eldigt hjerta/ snart perlan i djupet såg/ ....han fiskade
upp den perlan/ och förde den hem till sitt hus', runoili Viola Relander
paljon myöhemmin Olga Hällströmin 70-vuotispäivänä.
Liperiläisyys vielä vahvistui Sortavalassa, kun Olgan äiti
ja naimaton sisar Anna myöhemmin muuttivat sinne Siikasalmen siirryttyä
muihin käsiin.Sisarusten Rosa Relanderin ja Herman Adolf Hällströmin yhteinen
aika Sortavalassa jäi lyhyeksi. Relanderin perheeseen oli syntynyt
tytär Viola 1859 ja poika Karl Adolf Oskar 1863, mutta äiti
eli vain viikon tämän lapsen syntymän jälkeen.
Hällströmin perhe kasvoi myös - 'Och snart funnos perlor
många/ i hemmet vid Ladoga vik', kertoi Viola Relanderin runo. 'Väl
några i djupet sjönko': 1875 kurkkumätäepidemia vei
viidestä lapsesta neljä - kuudessa viikossa -, vain toinen järjestyksessä,
Anna, säästyi, hänenkin elämänsä päättyi
17 ikäisenä lentävään keuhkotautiin. Perheeseen
syntyi vielä kaksi lasta, Maria eli Maikki 1879 ja Karl Herman 1881.Apteekkari Relander oli mennyt uudelleen naimisiin, heillä oli poika
Cistus, ja 1879 he saivat vielä tyttären Erikan, mutta hän
jäi äidistään orvoksi jo puolivuotiaana. Sisar Viola
oli silloin jo Sortavalan tyttökoulun opettajattarena ja veli Oskar,
käytyään Hämeenlinnan suomalaisen lyseon, opiskeli
yliopistossa, oli innokas kansanrunouden kerääjä, väittelikin
siltä alalta ja hänestä tuli tunnettu kareliaani ja monipuolinen
vaikuttaja.
Erika Relander sekä Maikki ja Herman Hällström kasvoivat
naapuritaloissa ikä- ja leikkitovereina.Apteekkari Relanderilla ja tohtori Hällströmillä oli lukuisia
yhteisiä harrastuksia Sortavalan kaupungin asioissa, olipa kysymyksessä
puistojen istuttaminen, koulujen perustaminen, rahatoimikamarin asiat
tai muunlaiset harrastukset. Kumpikin mainitaan myös valtuuston puheenjohtajana.
Apteekkari ja kunnallisneuvos Relanderilla oli maatila Yhinlahdessa ja
hänet tunnettiin innokkaana ja edistyksellisenä puutarha- ja
maanviljelijänä, samoin kasvitieteen harrastajana, - huomasitte
lasten nimet: Cistus, Viola ja Erika! Tohtori Hällströmin vaikutus
ulottui piirilääkärin tehtävissä laajalle kaupungin
ulkopuolelle.
Sortavala oli vuosisadan loppukymmeninä virkeä kulttuurikaupunki,
tietoisena tehtävästään kaakkoisen Karjalan valistuskeskuksena,
erittäinkin seminaarin perustamisen jälkeen 1880. Karjala oli
tuolloin muusta Suomesta selvästi kehityksessä jäljessä;
varsinkin Vanhan Suomen lahjoitusmaatilanne oli sen oloihin pahasti vaikuttanut.
Kareliaaneilla oli työmaata riittämiin näiden 'Karjalan
laulumaiden' suomalaisen identiteetin vahvistamisessa.
Apteekkari Relander kuoli 1890. Pari vuotta aikaisemmin oli seminaarin
musiikinopettajattareksi tullut Bertha Wiiger ja 1891 vietetään
Oskar Relanderin ja Bertha Wiigerin häät. Viola siirtyy Helsinkiin,
samoin Erika, ja myöhemmin Viipuriin. Relanderin taloon asettuu uusi
apteekkari. Mutta Yhinlahti jää, sinne kokoonnutaan kesäksi.
'Ei vuoret eikä vaarat/ meret ei, ei kylmät, kuumat/ estä
meitä kesän tullen/ saapumasta, samoomasta/ tänne tutuille
tiloille/ kaunihiseen Karjalahan', runoilee Viola Relander, tällä
kertaa suomeksi.
1895 tulee Sortavalaan uusi hällströmiläisperhe, jälleen
nuori lääkäri ensimmäiseen työpaikkaansa: Gustaf
Johannes eli Hannes Winter, jonka äiti Henrika oli nuorin samoista
Simananniemen sisaruksista. Serkukset Henrika Hällström ja Olga
Hjerppe olivat ikätovereita ja lapsuudenystäviä Liperistä,
heidät oli vihittykin samana päivänä. Henrika asui
viimeiset vuotensa poikansa luona Sortavalassa. Hänen avioliittonsa
Lappeenrannan kaupunginlääkärin Edvard Winterin kanssa
oli jäänyt lyhyeksi; hän jäi leskeksi kolmen pienen
lapsen kanssa, josta nuorin Hannes, oli vain kolmen kuukauden ikäinen
isänsä kuollessa. - Hannes Winter, Sortavalan sairaalan lääkäri,
oli erittäin tunnettu taitavana kirurgina ja toimi myös paikkakunnalla
monenlaisissa luottamustehtävissä. Hän rakennutti Eliel
Saarisen piirtämän Taruniemen huvilan, jonka laaja puisto ruusutarhoineen
ja alpinum-istutuksineen oli osoituksena hänen botaniikkaharrastuksestaan.1897 Herman Adolf Hällström sai lääkintäneuvoksen
arvon - Suomen ensimmäisen - ja hänet oli valittu Sortavalan
edustajaksi säätyvaltiopäiville, mutta sitä tehtävää
hän ei enää sairautensa takia voinut ottaa vastaan ja hänen
elämänsä päättyi joulukuussa 1897. Talo Hermanninkadun
varrella siirtyy uudelle lääkärille, Olga, moster Anna
ja Maikki muuttavat kaupungin heille luovuttamaan asuntoon Edelmanin taloon.1907 tulee toinen seuraavan polven perhe Sortavalaan: Oskar ja Bertha
Relander sekä pojat Tauno ja Ilmari. Oskar, joka aikaisemmin oli
toiminut mm. Jyväskylän seminaarin lehtorina, alkaa työnsä
Sortavalan seminaarin johtajana, tärkeällä paikalla, olihan
seminaarin selkeänä tehtävänä varjella Karjala,
erityisesti sen ortodoksiväestö, uhkaavalta venäläistämisvaaralta.
Tämä asema aiheutti hänelle 1916-17 Siperiaan karkotuksen.
Samaan aikaan muuten oli hänen poikansa Ilmari Pietarissa Shpalernajan
vankilassa jääkärinä tuomittuna. Venäjän
maaliskuun vallankumous vapautti kummankin. Monet mukana olleista ovat
muistelleet, kuinka Oskar Relanderin kotiin palatessa seminaarin oppilaat
riisuivat häntä kuljettaneen hevosen valjaista ja vetivät
johtajansa ajopelin Sortavalan asemalta seminaarille. Oskar Relander toimi
laitoksen johtajana yli 20 vuotta, hänen vaimonsa Bertha tyttökoulun
laulunopettajana ja huomattavana vaikuttajana kaupungin musiikkielämässä.1911 aloittaa vielä uusi toisen polven hällströmiläinen
työnsä kotikaupungissaan; taaskin nuori perhe ensimmäisessä
vakinaisessa työpaikassaan: Herman ja Selma Hällström,
minun vanhempani. Herman, Herman Adolfin poika, tulee luonnontieteen lehtoriksi
seminaariin, missä hän sitten toimii kaikkiaan 36 vuotta. Selma
on myös luonnon- ja maantieteen opettaja ja toimii sijais- ja tuntiopettajana
eri kouluissa. He asettuvat asumaan vuokralle Saartolan taloon Vakkosalmen
ylikäytävän viereen ja hankkivat jo ensimmäisenä
vuotenaan Riekkalansaaren merenpuoleisesta päästä Tuohtiinlahden
rannalta kesäasunnokseen neljän hehtaarin palstan osittain keskeneräisine
rakennuksineen. Sinne raivataan innolla puutarhaa, Selman sisarusten avustamana.Nyt on siis Sortavalassa hällströmiläisiä kaikkiaan:
Relanderit, Winterit, Hällströmin nuori perhe, vanhat sisarukset
Olga ja Anna, sekä Maikki. Niinpä kesällä 1912 10-vuotissukukokous,
neljäs järjestyksessä, pidetään Yhinlahdessa
ja Taruniemessä, saaristoretkellä käydään Tuohtiinlahdessakin.
Siellä on jo melkein vuoden ikäinen Antero.
Jouluaaton viettää kukin perhe keskenään, joulupäivänä
syödään Relanderilla, tapaninpäivänä Winterillä
ja seuraavana päivänä vielä tarjoaa nuori rouva Selma
sukupäivällisen.Sitten ollaankin jo itsenäisessä Suomessa.1918 siirtyy Winterin perhe Helsinkiin, mutta kesäksi tulevat Hannes,
Aina ja Olavi taas Taruniemeen, samoin tädit Viola ja Erika Viipurista
Yhinlahteen. Viola-täti on Viipurin vanhan yhteiskoulun johtajatar
ja Erika-täti uuden yhteiskoulun piirustuksen opettaja ja taiteilija.Juhannuskokko sytytetään yhdessä Yhinlahden Kokkokalliolla
ja juhannuspäivänä vietetään Taruniemessä
Hanneksen nimipäivää. Hällströmit soutavat Tuohtiilta
veneellä ja yöpyvät Yhinlahdessa, kunnes hankitaan moottorivene
ja ajetaan yötä myöten kotiin. Ja Hermannin päivänä
12. heinäkuuta odotetaan Relanderin ja Winterin moottoreita Tuohtiinlahden
rannalla. Siellä on puutarhasta kitketty viimeinenkin rikkaruoho,
kaikissa maljakoissa on kukkia ja kaupungista on haettu pitokokki Piiparisen
Helena.Mummi Olga ja Moster Anna lähtevät peräkkäisinä
vuosina -19 ja -20, korkeassa iässä, mummi jo useita vuosia
halvaantuneena, Anna-täti pari vuotta vailla 90-vuotiaana.
1924 Winterit joutuvat luopumaan Taruniemestään ja vuoden viimeisenä
päivänä Hannes Winterin elämä päättyy
äkilliseen sairauteen.1928 tulee Oskar Relander eläkeikään ja muuttaa Helsinkiin,
mutta kesät Yhinlahdessa jatkuvat. Mukana ovat jo joitain vuosia
olleet molempien poikien perheet: Ilmari ja Karin sekä Dora ja Lauri,
samoin Tauno ja Bodil sekä Sirkka, Jyrki, Eeva ja Kirsti. Taunon
perheessähän hällströmiläisyys oli vielä
vahvistuneena: Bodilin äiti Eva Hällström Moltesen oli
simananniemeläisten serkun tytär.Syksyllä 1930 päättyy Oskar Relanderin elämä
ja hänet tuodaan Sortavalan sukuhautaan, sinne saatetaan kahta vuotta
myöhemmin myös hänen poikansa Ilmari.
1931 aloittaa Tauno Relander työkautensa kotikaupungissaan - kolmannessa
polvessa. Hän on sairaalan lääkärinä 1931-38,
tosin välillä väitöskirjatyön takia Helsingissä.
Taas vietetään joulupäivää Relanderilla ja tapaninpäivää
Hällströmillä - nyt kylläkin Pankakoskilla. Ja yhteinen
juhannuskokko syttyy Yhinlahdessa, Viipurin tädit mukana vielä
kesällä -37; syyskuussa ovat molemmat lähteneet, Viola-täti
nuoremman sisarensa hautajaispäivänä Sortavalassa.1935 nimitettiin Herman Pankakoski seminaarin johtajaksi. Hän ei
ollut sellainen vaikuttajahenkilö kuin hänen isänsä
oli ollut; hän oli varsinaisesti keskittynyt koulutyöhönsä
ja kasvitieteellisiin harrastuksiinsa. Pienessä kaupungissa oltiin
tietysti mukana yhteisissä riennoissa: kumpikin puolisoista toimi
aikanaan kautensa valtuustossa, kuuluttiin suojeluskuntaan ja lottiin
- Selma piirijohtokuntaankin, ja koulujen piirissä toimittiin monella
tavalla - Herman jopa ohjasi tyttökoulun joulujuhlanäytelmät
monena vuotena. Laatokka saarineen oli hänelle hyvin rakas, siellä
retkeiltiin ja tutustuttiin lajirikkaaseen kasvillisuuteen. Tästä
tuli myös hänen poikansa Anteron tutkimusala moneksi kesäksi.
Syksyllä -39, palattuaan sen kesän viimeiseltä tutkimusretkeltä,
häntä odotti YH-määräys.Rauhanteon jälkeen maaliskuussa -40 Selma ja Herman Pankakoski sekä
Maikki Hällström lähtivät viimeisillä siviilijunilla
evakkoon, ensin Joensuuhun Emilia-serkun luo Hällströmin taloon
Rantakadulla, myöhemmin Jyväskylään. Antero ja samalla
Laatokan linnakkeella sotilaskotilottana ollut Liisa ostivat kihlasormukset
Savonlinnassa patterinsa tultua uuden rajan tälle puolen, ja minun
evakkomatkani alkoi Soanlahden nimismiehentalosta.
Tuli kesä 1941. Antero oli mukana Sortavalan valtauksessa ja kertoi
kirjeissään tavanneensa jo tietyt kasvit, jolloin isä oli
heti selvillä, mihin asti oli edetty - paikannimiähän ei
kirjeissä saanut olla.Keväällä -42 seminaarinjohtaja pääsi Sortavalaan
järjestelemään paikkoja koulualueellaan, jotta sitten syksyllä
seminaari voisi alkaa. Antero saattoi Lahdenpohjan esikunnasta käsin
hoidella Tuohtiin talon kunnostamista ja toukokuussa mummi Selma, Matti
Herman Pankakoski ja Heikki Johannes Voipio, ikä kummallakin noin
yksi vuosi, sekä heidän äitinsä saapuivat Tuohtiille
'viljelyskampanjaan'. Yhinlahtea viljeltiin vielä paljon voimaperäisemmin
Bodilin ja varttuneempien lasten voimin; nuorimmat Arvo ja Kauko taisivat
olla vielä pikkupoikain kirjoissa, mutta Jyrki teki aikamiehen työt.
Yhinlahden päärakennus oli palanut, mutta Päiväranta
oli pystyssä. Mutta jo huhtikuussa isoäiti Bertha oli tuotu
vainajana kotiin sukuhautaan.Ja taas juhannuksena soudettiin Tuohtiilta Yhinlahteen niinkuin ennen,
ja Hermanninpäivää vietettiin yhdessä Relanderien
kanssa niinkuin ennen, samoin seuraavana kesänä, jolloin Tuohtiilla
oli jo kolmaskin poika, Pekka Antero Pankakoski, Sortavalassa syntynyt.
Vielä viimeisen kesän juhannuksen viettivät Sortavalan
hällströmiläiset yhdessä Yhinlahdessa; silloin oli
tosin varmuuden vuoksi Tuohtiilta tultu jo aattoaamuna, kun ei ollut radiota
eikä puhelinta eikä postikaan enää toiminut. - Parin
päivän kuluttua äidit ja pikkulapset ajoivat evakkobussilla
Joensuuhun ja sieltä Liperin Korjusalmelle, mutta toiset jäivät
loppuun asti. Sato piti saada korjuuseen.Siellähän se vieläkin on, Sortavala, ympärillään
Laatokan upeat maisemat ja rikas kasvillisuus. Mutta se Sortavala, missä
Hällströmit aikoinaan asuivat, on nyt kyllä historiaa.
Pirkko Voipio (os. Pankakoski/Hällström)
Hällströmien sukukokouksessa Mikkelissä 1992.