Hällström-suvun historia

Suvun alkuperä

Johan ja Fredrik Adolf Hällströmin isoisä, laajan Hällström-suvun kantaisä Petter (Pehr) Hällström asettui 1700-luvun alkupuolella, luultavasti 1724, Etelä-Pohjanmaalle, Ilmajoen pitäjään. Hänen sukunimensä oli alkujaan Carlsson johtuen hänen isänsä Carl Esbiörnssonin ristimänimestä. Petter Hällströmin isä kuului erääseen Etelä-Skoonessa, Ruotsissa, Helsingborgin kaupungissa asuvaan Traeben-nimeä kantavaan sukuun, jonka miespuoliset jäsenet olivat monessa polvessa olleet lauttureina Helsingborgin ja Helsingörin välillä olevan salmen yli kulkevalla valtareitillä. Kun eri tuulille alttiissa salmessa, Juutinraumassa, aina kulkee voimakas merivirta, on arveltu, että Pehr Carlsson (Traeben) lähtiessään synnyinpaikaltaan Helsingborgista maailmalle, muistellen kotiseutuaan, muodosti itselleen uuden sukunimen Hel(Häll)-ström.

Saatuaan tuomarin viran Liperin tuomiokunnasta Johan Hällström päätyi suorittamaan elämäntyönsä Pohjois-Karjalassa. Hän avioitui Simananniemen kartanon tyttären Katariina Ervastin kanssa, jonka isä Henrik Ervast joutui senaatin oikeusosaston jäsenenä asumaan paljon Helsingissä, ja näin tilan hoitaminen jäi vävylle Johanille. Fredrik Adolf Hällströmin perhe asettui Ouluun, mutta useimmat hänen lapsistaan päätyivät myös Itä-Suomeen. Johanin ja Fredrik Adolfin perheet liittyivät niin läheisesti toisiinsa, että heidän lastensa kesken muodostui kolme serkusavioliittoa. Simananniemen kartano muodostuikin eräänlaisen suurperheen kantapaikaksi.

Hällströmit olivat 1800 -luvun alkupuoliskolta lähtien Pohjois-Karjalan ja etenkin Liperin taloudellisen toiminnan ja kulttuurielämän vaikuttajia. Johanin poika, Simananniemen tilan seuraava haltija Johan Edvard Hällström luopui lakimiehen urasta antautuen maanviljelykseen ja oli mukana Liperin koulutoimen ja kansansivistystyön kehittämisessä. Liperiin perustettiin tuolloin kirjasto, meijerikoulu ja Siikasalmen maataloudellinen oppilaitos, jonka johtajana toimi mm. Johan Edvardin poika Erkki Hällström. Naispuoliset perheenjäsenet olivat mukana Liperin ja Joensuun kansansivistystyön kehittämisessä.

Ammatin valinnassa ilmeni tuolloin tiettyä yhdensuuntaisuutta: Joensuussa, Sortavalassa, Mikkelissä ja Varkaudessa oli yhtä aikaa lääkärinä Hällström. Samaan aikaan yksi serkuksista oli lääkintöhallituksen virkamiehenä ja yksi apteekkarina Joroisissa. Lääkäriperinne jatkui toisissa Savon kunnissa sekä Lappeenrannassa ja Sortavalassa. Tähän kansanterveystyön panokseen liittyi osallistuminen monenlaiseen järjestötoimintaan. Niinpä esimerkiksi Karl Adolf Hällström oli sekä lääkäriseura Duodecimin että Lappeenrannan työväenyhdistyksen perustajajäsen. Lakimiesuralla on ollut myös moni suvun jäsen.

Suvun jäseniä ei voi enää tunnistaa nimien perusteella. Tyttärien kautta tuli sukuun 1800-luvun lopulta lähtien uusia nimiä kuten Relander ja Winter Sortavalassa ja Lappeenrannassa, Hasselblatt Vaasassa, Ilvonen ja Erämetsä (Envald) Hämeessä ja Etelä-Suomessa sekä Moltesen Tanskassa. Hällström-nimiset ottivat 1920- ja 1930-luvuilla suomalaiset nimet Helasvuo ja Pankakoski. Alkunimi on säilynyt vain Johan ja Fredrik Adolf Hällströmin vanhemman veljen Gustaf Gabrielin jälkeläisillä (aateloituna af Hällström), joilla on oma sukuyhdistys. Sosiaalinen koostumus on myös kokonaan toinen kuin lähinnä virkamiesvaltaisessa alkusuvussa. Eri ammatit maataloudesta teollisuuteen, kauppaan ja hallintoon ovat edustettuina. Ehkä vahvin painotus on musiikissa. Nykyään voidaan suvun jäsenistä poimia viitisentoista ammattimuusikkoa ja nuorista näyttää sukeutuvan lisää. Tämän tekee ymmärrettäväksi jo esivanhempien harrastus kamarimusiikkiin. Martin Wegeliuksen Helsingissä 1882 alulle paneman musiikki-opiston alkuvuosikymmenen oppilasluettelossa oli neljä Hällströmiä.

Poliittinen aktiivisuus näyttäytyy varhaisista ajoista lähtien lähinnä kunnalliselämässä ja opiskelijapolitiikassa etenkin Savo-Karjalaisessa Osakunnassa, mutta myös osallistumisena kansallisuusaatteen merkeissä syntyneiden järjestöjen ja liikelaitosten perustamiseen. Sortovuosien loppuvaiheessa suvun piiristä lähti toimintaan aktivisteja, joista Vaasan pormestari Robert Hasselblatt ja Sortavalan seminaarin johtaja Oskar Relander karkotettiin Siperiaan. Jääkäriliikkeen  erityistehtävissä toimi myöhemmin everstiksi ylennyt Ilmari Relander, joka jäätyään vangiksi Jyväskylässä 2.10.1916 joutui Špalernajan vankilaan Pietariin ja sai siten myöhemmin kalterijääkärin arvonimen.

Sukumerkki

Johan ja Fredrik Adolf Hällströmin jälkeläiset pitivät ensimmäisen sukukokouksen 7.8.1882 Simananniemen kartanossa Liperissä. Kokouksen muistoksi teetettiin hopeisia vaakunanmuotoisia kaulakoruja, joissa toisella puollella on kaksi tukevasti juurillaan maankamarassa olevaa puun kantoa, jotka yhdessä niistä versoavien oksien kanssa muodostavat H- kirjaimen. Toisella puolella on päivämäärä 7.8.1882 ja tunnuslause "työhön - taisteluun!". Tunnuslause kertautuu myöhemmin Elli Hällströmin (A.J. Hm:n puoliso, os. Åkerman) 29.1.1918 kirjoittamissa Karjalan Jääkärien marssin kertosäkeen sanoissa "Työhön, työhön, nuoret sotijat. Taistoon, taistoon miehet uljahat! Nyt vapaan Suomen uusi huomen koittaa jo yli koko Karjalan maan."

Alkuperäisiä sukumerkkejä on edelleen säilynyt suvun jäsenten hallussa. Merkistä on lisäksi otettu jäljennöksiä kahteenkin otteeseen 1900 -luvun lopulla. Ks. sukutuotteet.

Karjalan jääkärien marssi

Karjalan jääkärien marssin säveltäjätiedoksi mainitaan usein "kansansävelmä Liperistä". Sävelmän nykyiseen muotoon sekä sen sanoitukseen ovat Hällström -suvun jäsenet vaikuttaneet keskeisellä tavalla.

Karjalan jääkärien marssin sävelmä takautuu perimätiedon mukaan 1700-luvun lopulle, jolloin Pohjois-Karjalaan oli sijoitettuna Ruotsin sotaväkeä. Liperin Hällströmien perhepiirissä melodia säilyi korvakuulolta polvesta polveen. Simananniemen tytär Karolina Hällström (1837-1920), joka tunnettiin taitavana pianistina, soitti vuonna 1910 marssisävelmän Mikkelissä toimineelle kapellimestari Lenni Linnalalle, joka sovitti sen orkesterille. Sellaisena se vakiinnutti asemansa valkoisen armeijan suosittuna sotilasmarssina. Tammikuun 29 päivänä 1918 Elli Hällström (A.J. Hällströmin puoliso, os. Åkerman, 1873-1955) kirjoitti marssiin sanat niinä huolen ja jännityksen täyttäminä aikoina, jolloin hänen poikansa Arvo (1899-1920) Savonlinnan suojeluskuntaan kuuluvana sanitäärinä osallistui Varkauden taisteluihin.

Hällström-suvun seppele

A.J. Hällström on laatinut alla olevan kuvauksen Hällström-suvun seppeleen taustasta, käyttötarkoituksesta ja käyttötavoista. Seppeleen käyttöä hoitaa ja valvoo nykyisin sukuneuvoston arkistonhoitaja.

"Oltiin Aino ja Erkki Hällströmin hopeahäissä, Kurkijoella 7.1.1915. Siellä Erkki ja Kalle Hällströmin keskustellessa siitä, että pitäisi jollakin tavalla näkyvästi muistaa suvun hopeapareja, syntyi heille ajatus saada hankituksi suvulle hopeaseppele, jota käyttäisivät (-pitäisivät juhlapäivänä päässään) hopea- ja kulta-morsiamet, minkä jälkeen heidän kunkin nimi ja merkkipäivä kaiverrettaisiin siihen. Palattuaan Kurkijoelta Helsinkiin kirjoitti Kalle 15.1.1915 Erkille kirjeen, jossa hän selosti seppeleen suunnitelmaa (piirustusta ja hintaa) tiedusteltuaan asiaa usealta kultaseppä-liikkeeltä. Seppele tilattiin sitten Kalle Hällströmin toimesta yhteisten neuvottelujen jälkeen. Kustannukset suorittivat suvun vanhemmat jäsenet.

Lisäksi päätettiin asiata alkuunpantaessa, että myöskin suvun naimattomat naisjäsenet täyttäessään 60 vuotta saisivat kantaa seppelettä päässään tänä syntymäpäivänään ja heidänkin nimet merkittäisiin vanteeseen, ja myöhemmin on sovittu, että seppelettä voivat käyttää rouvat tahi lesket täyttäessään 80 vuotta samoin kuin että kultahäämorsiamen kohdalle merkitään tämän merkkipäivän ohella parin ensimmäinen hääpäivä. Aino Hällströmin nimi ja hopeahääpäivä kaiverrettiin ensimmäisenä seppeleen vanteeseen. Tämän jälkeen on seppelettä käytetty aikajärjestyksessä lähes 25 vuotta (kirjoitettu vuonna 1939). Luovuttiin heti alkuperäisestä suunnitelmasta kaivertaa nimet eri lehtiin ja päätettiin tehdä kaiverrukset seppeleen vahvikkeena olevan kullatun vanteen sisäpinnalle. Kun tämä joskus tulisi nimikaiverruksia täyteen, voitaisiin se irroittaa ja säilyttää erikseen sekä jatkaa kaiverrusten sarjaa uudelle vanteelle. Hällström-suvun säätiön hallituksen ja muiden sukua koskevien yhteisten asiain hoidon tultua keskitetyksi Helsinkiin ja eräiden suvun vanhempien jäsenten toivomusten mukaisesti, päätettiin hallituksen jäsenten kesken, että seppele säilytetään Helsingissä, aluksi hallituksen puheenjohtajan, allekirjoittaneen tohtori A.J. Hällströmin kodissa. Täältä se toivomuksen ja vuoron mukaan lähetetään kullekin seppeleen käyttöön oikeutetulle henkilölle.

Koska ei mitään seppelerahastoa ole olemassa eikä sen hoito- ja lähetyskustannuksilla voida rasittaa Hällström- suvun säätiötä (jonka tarkoituksiin tämä ei sovellu), niin hallituksen jäsenten kesken päätettiin" että jokainen seppeleen käyttäjä kustantakoon itse seppeleen lähetyskustannukset edestakaisin. Tämän menetelmän kautta voidaan vastaiseksi välttää erityisen seppelerahaston muodostamisesta ja hoitamisesta johtuvat vaikeudet .

Helsingissä 3.5.1939.

A. J. Hällström

Kansallisarkisto

Suvusta on runsaasti tietoa löydettävissä myös Kansallisarkistossa. Osa materiaalista on myös digitoitu. Muun muassa useiden 1800-luvulla eläneiden Hällströmien ansioluettelot löytyvät tästä linkistä hakusanalla "Hällström". Joitain kuvia on lisäksi löydettävissä tästä linkistä samalla hakusanalla.