SUVUN ALKUPERÄ

Liperin Simananniemellä 1882 alkunsa saanut Hällströmien sukuyhteisö on maamme vanhimpia. Sen kantavanhemmat ovat ilmajokelaisen papin Carl Hällströmin kaksi poikaa Johan ja Fredrik Adolf Hällström. Johan oli Liperin tuomiokunnan tuomari ja tuli appensa Henrik Ervastin jälkeen myös Simananniemen kartanon isännäksi. Fredrik Adolf oli vesirakennusinsinööri, joka suunnitteli kanava- ja perkaustöitä koko suuriruhtinaanmaan alueella. Johanin ja Fredrik Adolfin perheet liittyivät niin läheisesti toisiinsa, että heidän lastensa kesken muodostui kolme serkusavioliittoa. Simananniemen kartano muodostuikin eräänlaisen suurperheen kantapaikaksi. Monet perheen jäsenistä liittyivät snellmanilaiseen kansallisuusliikkeeseen. He lyöttivät hopeisen sukumerkin, joka on päivätty 7.8.1882 tunnuslausein:"Työhön, taisteluun". Tuosta päivästä lähtien suku on kokoontunut kymmenen vuoden välein, useimmin Liperissä.

Johan ja Fredrik Adolf Hällströmin isoisä, koko laajan Hällström-suvun kantaisä Petter (Pehr) Hällström (http://www.petterhallstrom.fi/) asettui 1700-luvun alkupuolella, luultavasti 1724, Etelä-Pohjanmaalle, Ilmajoen pitäjään. Hänen sukunimensä oli alkujaan Carlsson johtuen hänen isänsä Carl Esbiörnssonin ristimänimestä. Petter Hällströmin isä kuului erääseen Etelä-Skoonessa, Ruotsissa, Helsingborgin kaupungissa asuvaan Traeben-nimeä kantavaan sukuun, jonka miespuoliset jäsenet olivat monessa polvessa olleet lauttureina Helsingborgin ja Helsingörin välillä olevan salmen yli kulkevalla valtareitillä. Kun tässä eri tuulille alttiissa salmessa, Juutinraumassa, aina kulkee voimakas merivirta, on arveltu, että Pehr Carlsson (Traeben) lähtiessään synnyinpaikaltaan Helsingborgista maailmalle, muistellen kotiseutuaan, muodosti itselleen uuden sukunimen Hel(Häll)-ström.

Hällströmit olivat 1800 -luvun alkupuoliskolta lähtien Pohjois-Karjalan ja etenkin Liperin taloudellisen toiminnan ja kulttuurielämän vaikuttajia. Johanin poika, Simananniemen tilan seuraava haltija Johan Edvard Hällström luopui lakimiehen urasta antautuen maanviljelykseen ja oli mukana Liperin koulutoimen ja kansansivistystyön kehittämisessä. Liperiin perustettiin tuolloin kirjasto, meijerikoulu ja Siikasalmen maataloudellinen oppilaitos, jonka johtajana toimi mm. Johan Edvardin poika Erkki Hällström. Naispuoliset perheenjäsenet olivat mukana Liperin ja Joensuun kansansivistystyön kehittämisessä.

Ammatin valinnassa ilmeni tuolloin tiettyä yhdensuuntaisuutta: Joensuussa, Sortavalassa, Mikkelissä ja Varkaudessa oli yhtä aikaa lääkärinä Hällström. Samalla yksi serkuksista oli lääkintöhallituksen virkamiehenä ja yksi apteekkarina Joroisissa. Lääkäriperinne jatkui toisissa Savon kunnissa sekä Lappeenrannassa ja Sortavalassa. Tähän kansanterveystyön panokseen liittyi osallistuminen monenlaiseen järjestötoimintaan. Niinpä esimerkiksi Karl Adolf Hällström oli sekä lääkäriseura Duodecimin että Lappeenrannan työväenyhdistyksen perustajajäsen. Lakimiesuralla on ollut myös moni suvun jäsen.

Suvun jäseniä ei voi enää tunnistaa nimien perusteella. Tyttärien kautta tuli sukuun viime vuosisadan lopulta lähtien uusia nimiä kuten Relander ja Winter Sortavalassa ja Lappeenrannassa, Hasselblatt Vaasassa, Ilvonen ja Erämetsä (Envald) Hämeessä ja Etelä-Suomessa sekä Moltesen Tanskassa. Hällström-nimiset ottivat 1920- ja 1930-luvuilla suomalaiset nimet Helasvuo ja Pankakoski. Alkunimi on säilynyt vain Johan ja Fredrik Adolf Hällströmin vanhemman veljen Gustaf Gabrielin jälkeläisillä (aateloituna af Hällström), joilla on oma sukuyhdistys. Sosiaalinen koostumus on myös kokonaan toinen kuin lähinnä virkamiesvaltaisessa alkusuvussa. Eri ammatit maataloudesta teollisuuteen, kauppaan ja hallintoon ovat edustettuina. Ehkä vahvin painotus on musiikissa. Nykyään voidaan suvun jäsenistä poimia viitisentoista ammatti-muusikkoa ja nuorista näyttää sukeutuvan lisää. Tämän tekee ymmärrettäväksi jo esivanhempien harrastus kamarimusiikkiin. Martin Wegeliuksen Helsingissä 1882 alulle paneman musiikki-opiston alkuvuosikymmenen oppilasluettelossa oli neljä Hällströmiä.

Valtiopäivämiehenä ei ole kukaan suvun jäsenistä toiminut; tosin piirilääkäri Herman Adolf Hällström valittiin Sortavalan edustajaksi vuoden 1897 valtiopäiville, mutta hän terveydellisistä syistä joutui pyytämään eroa tehtävästä. Poliittinen aktiivisuus näyttäytyy varhaisista ajoista lähtien lähinnä kunnalliselämässä ja opiskelijapolitiikassa etenkin Savo-Karjalaisessa Osakunnassa, mutta myös osallistumisena kansallisuusaatteen merkeissä syntyneiden järjestöjen ja liikelaitosten perustamiseen. Sortovuosien loppuvaiheessa suvun piiristä lähti toimintaan aktivisteja, joista Vaasan pormestari Robert Hasselblatt ja Sortavalan seminaarin johtaja Oskar Relander karkotettiin Siperiaan. Jääkäriliikkeen johtomiehiin kuului everstiluutnantti Ilmari Relander.

Johan ja Fredrik Adolf Hällströmin jälkeläiset pitivät ensimmäisen sukukokouksen 7.8.1882 Simananniemen kartanossa Liperissä. Kokouksen muistoksi teetettiin hopeisia vaakunanmuotoisia kaulakoruja, joissa toisella puollella on kaksi tukevasti juurillaan maankamarassa olevaa puun kantoa, jotka yhdessä niistä versoavien oksien kanssa muodostavat H- kirjaimen. Toisella puolella on päivämäärä 7.8.1882 ja tunnuslause "työhön - taisteluun!". Tunnuslause kertautuu myöhemmin Elli Hällströmin (A.J. Hm:n puoliso, os. Åkerman) 29.1.1918 kirjoittamissa Karjalan Jääkärien marssin kertosäkeen sanoissa "Työhön, työhön, nuoret sotijat. Taistoon, taistoon miehet uljahat! Nyt vapaan Suomen uusi huomen koittaa jo yli koko Karjalan maan."

Alkuperäisiä sukumerkkejä on edelleen säilynyt suvun jäsenten hallussa. Merkistä on lisäksi otettu jäljennöksiä kahteenkin otteeseen 1900 -luvun lopulla. Ks. sukutuotteet.

Karjalan jääkärien marssin säveltäjätiedoksi mainitaan usein "kansansävelmä Liperistä". Sävelmän nykyiseen muotoon sekä sen sanoitukseen ovat Hällström -suvun jäsenet vaikuttaneet keskeisellä tavalla.

Karjalan jääkärien marssin sävelmä takautuu perimätiedon mukaan 1700-luvun lopulle, jolloin Pohjois-Karjalaan oli sijoitettuna Ruotsi-Suomen sotaväkeä. Liperin Hällströmien perhepiirissä melodia säilyi korvakuulolta polvesta polveen. Simananniemen tytär Karolina Hällström (1837-1920), joka tunnettiin taitavana pianistina, soitti vuonna 1910 marssisävelmän Mikkelissä toimineelle kapellimestari Lenni Linnalalle, joka sovitti sen orkesterille. Sellaisena se vakiinnutti asemansa valkoisen armeijan suosittuna sotilasmarssina. Tammikuun 29 päivänä 1918 Elli Hällström (A.J. Hällströmin puoliso, os. Åkerman, 1873-1955) kirjoitti marssiin sanat niinä huolen ja jännityksen täyttäminä aikoina, jolloin hänen poikansa Arvo (1899-1920) Savonlinnan suojeluskuntaan kuuluvana sanitäärinä osallistui Varkauden taisteluihin.

A.J. Hällström on laatinut alla olevan kuvauksen Hällström-suvun seppeleen taustasta, käyttötarkoituksesta ja käyttötavoista. Seppeleen käyttöä hoitaa ja valvoo nykyisin sukuneuvoston puheenjohtaja.

"Oltiin Aino ja Erkki Hällströmin hopeahäissä, Kurkijoella 7.1.1915. Siellä Erkki ja Kalle Hällströmin keskustellessa siitä, että pitäisi jollakin tavalla näkyvästi muistaa suvun hopeapareja, syntyi heille ajatus saada hankituksi suvulle hopeaseppele, jota
käyttäisivät (-pitäisivät juhlapäivänä päässään) hopea- ja kulta-morsiamet, minkä jälkeen heidän kunkin nimi ja merkkipäivä kaiverrettaisiin siihen. Palattuaan Kurkijoelta Helsinkiin kirjoitti Kalle 15.1.1915 Erkille kirjeen, jossa hän selosti seppeleen suunnitelmaa (piirustusta ja hintaa) tiedusteltuaan asiaa usealta kultaseppä-
liikkeeltä. Seppele tilattiin sitten Kalle Hällströmin toimesta yhteisten neuvottelujen jälkeen. Kustannukset suorittivat suvun vanhemmat jäsenet.

Lisäksi päätettiin asiata alkuunpantaessa, että myöskin suvun naimattomat naisjäsenet täyttäessään 60 vuotta saisivat kantaa seppelettä päässään tänä syntymäpäivanaan ja heidänkin nimet merkittäisiin vanteeseen, ja myöhemmin on sovittu, että
seppelettä voivat käyttää rouvat tahi lesket täyttäessään 80 vuotta samoin kuin että kultahäämorsiamen kohdalle merkitään tämän merkkipäivän ohella parin ensimmäinen hääpäivä. Aino Hällströmin nimi ja hopeahääpäivä kaiverrettiin ensinmmäisenä seppeleen vanteeseen. Tämän jälkeen on seppelettä käytetty aikajärjestyksessä lähes 25 vuotta (kirjoitettu vuonn 1939). Luovuttiin heti alkuperäisestä suunnitelmasta kaivertaa nimet eri lehtiin ja päätettiin tehdä kaiverrukset seppeleen vahvikkeena olevan kullatun vanteen sisäpinnalle. Kun tämä joskus tulisi nimikaiverruksia täyteen, voitaisiin se irroittaa ja säilyttää erikseen sekä jatkaa kaiverrusten sarjaa uudelle vanteelle. Hällström-suvun säätiön hallituksen ja muiden sukua koskevien yhteisten asiain hoidon tultua keskitetyksi Helsinkiin ja eräiden suvun vanhempien jäsenten toivomusten mukaisesti, päätettiin hallituksen jäsenten kesken, että seppele säilytetään Helsingissä, aluksi hallituksen puheenjohtajan, allekirjoittaneen tohtori A.J. Hällströmin kodissa. Täältä se toivomuksen ja vuoron mukaan lähetetään kullekin seppeleen käyttöön oikeutetulle
henkilölle.

Koska ei mitään seppelerahastoa ole olemassa eikä sen hoito- ja lähetyskustannuksilla voida rasittaa Hällström- suvun säätiötä (jonka tarkoituksiin tämä ei sovellu), niin
hallituksen jäsenten kesken päätettiin" että jokainen seppeleen käyttäjä kustantakoon itse seppeleen lähetyskustannukset edestakaisin. Tämän menetelmän kautta voidaan vastaiseksi välttää erityisen seppelerahaston muodostamisesta ja hoitamisesta
johtuvat vaikeudet .

Helsingissä 3.5.1939.

A. J. Hällström"